Juudan kuningas Joosafat oli hätää kärsimässä kun suuri joukko ympärysvaltioiden sotilaita oli hyökkäämässä
Juudan valtion kimppuun.
Tämä tilanne on tänäänkin tuttu, sillä nykyisen Israelin ympärysvallat ovat kaiken aikaa aikeissa hyökätä Israelin
kimppuun.
Miten Juuda selviytyi?
Seuraava toisen aikakirjan kertomus selittää asioiden vaiheet:
2. Aik. 20., jakeet 1-30:
Joosafat etsii hädässä Herraa
Tämän
jälkeen lähtivät mooabilaiset ja ammonilaiset ja heidän kanssaan myös joukko muita ammonilaisten keskuudessa asuvia sotimaan Joosafatia vastaan.
Joosafatille tultiin kertomaan:
"Suuri sotajoukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Edomista,(6 Masoreettisessa tekstissä 'Aramista') ja se on jo Hasason-Taamarissa." Hasason-Tamar tarkoittaa Een-Gediä.
Joosafat
pelästyi ja kääntyi etsimään neuvoa Herralta, ja hän kuulutti paaston koko Juudaan.
Silloin Juuda kokoontui pyytämään apua Herralta, ja kaikista Juudan
kaupungeista tultiin huutamaan Herraa avuksi.
Joosafat astui Juudan ja Jerusalemin seurakunnan eteen Herran temppelissä, uuden esipihan edessä, ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala! Etkö juuri sinä ole Jumala taivaassa? Sinä hallitset kaikkia kansoja ja valtakuntia, sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.
Etkö sinä, meidän Jumalamme, ole se, joka karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin edeltä ja annoit maan ystäväsi Abrahamin jälkeläisille ikuisiksi
ajoiksi?
He asettuivat siihen asumaan, rakensivat siihen temppelin sinun nimellesi ja sanoivat:
'Jos meitä kohtaa onnettomuus, miekka,
rangaistus, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä. Me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'
Vastassamme ovat nyt ammonilaiset, mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset. Sinä et antanut israelilaisten kulkea näiden kansojen alueiden kautta, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan he kulkivat niiden
ohi eivätkä tuhonneet niitä.
Näin he nyt palkitsevat meidät: he ovat tulossa karkottamaan meidät maasta, joka kuuluu sinulle ja jonka olet antanut meille perinnöksi.
Jumalamme, etkö tuomitse noita kansoja? Meillä ei ole voimaa vastustaa tuota suurta joukkoa, joka on tulossa kimppuumme. Me emme tiedä mitä tehdä, ja siksi meidän silmämme
katsovat sinuun."
Kaikki Juudan miehet seisoivat Herran edessä mukanaan vaimot ja lapset ja jopa sylivauvat.
Herra vastaa
Joosafatille
Silloin Herran Henki tuli seurakunnan keskellä leeviläisen Jahasielin, Aasafin jälkeläisen päälle. Jahasiel oli Sakarjan poika, tämä
Benajan poika, tämä Jeielin ja tämä Mattanjan poika.
Hän sanoi: "Kuunnelkaa tarkasti, kaikki te Juudan ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo
teille Herra: 'Älkää pelätkö älkääkä arkailko tuota suurta sotajoukkoa, sillä tämä sota ei ole teidän vaan Jumalan.
Menkää
huomenna alas vihollisia vastaan. He nousevat silloin Sitsin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät sen laakson päässä, joka on itään päin Jeruelin autiomaasta.
Mutta
teidän asianne ei ole silloin taistella. Pysykää paikoillanne, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko! Menkää huomenna
heitä vastaan, ja Herra on teidän kanssanne'."
Silloin Joosafat kumartui maahan kasvoilleen, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät Herran eteen osoittamaan
hänelle kunnioitusta.
Kehatin ja Koorahin jälkeläisiin kuuluvat leeviläiset nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin voimakkaalla äänellä.
Varhain seuraavana aamuna he kaikki nousivat ja lähtivät Tekoan autiomaahan. Kun he olivat lähdössä, Joosafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, Juudan ja Jerusalemin asukkaat!
Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte."
Kysyttyään kansalta neuvoa hän asetti pyhiin asuihin pukeutuneet laulajat
ylistämään Herraa. Nämä lähtivät liikkeelle sotaan varustautuneen joukon edellä ja lauloivat:
"Kiittäkää Herraa,
hänen armonsa pysyy ikuisesti."
Joosafat voittaa vihollisensa
Samalla hetkellä kun
he virittivät riemuhuudon ja ylistyslaulun, Herra antoi väijyksissä olleen joukon hyökätä ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selustaan, niiden, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun, ja niin heidät
lyötiin.
Ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat näet Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään näitä. Surmattuaan Seirin miehet he ryhtyivät
surmaamaan toisiaan.
Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta näkyi autiomaahan, ja kääntyivät katsomaan sotajoukkoa, he näkivät maassa vain ruumiita. Yksikään
vihollisista ei ollut päässyt pakoon.
Silloin Joosafat lähti joukkoineen ryöstämään heiltä saalista. He löysivät ruumiiden seasta paljon tavaraa,
vaatteita ja kalliita esineitä ja ottivat itselleen enemmän kuin jaksoivat kantaa. Kolme päivää he ryöstivät saalista, sillä sitä oli paljon.
Neljäntenä
päivänä he kokoontuivat Berakalaaksoon. Siellä he ylistivät Herraa, ja siksi paikan nimenä on Berakalaakso(7 <Berakha> laakso merkitsee Siunauslaakso, tunnetaan myös nimellä Joosafatinlaakso) vielä tänäkin
päivänä.
Sen jälkeen kaikki Joosafatin johdossa olevat Juudan ja Jerusalemin miehet kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli ilahduttanut
heitä antamalla heille voiton heidän vihollisistaan.
He saapuivat Jerusalemiin ja menivät harppuja, lyyroja ja pasuunoita soittaen Herran temppeliin.
Pelko Jumalaa kohtaan valtasi kaikki ympärillä olevat valtakunnat, kun niissä kuultiin Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.
Näin Joosafatin valtakunta
sai elää rauhassa, sillä hänen Jumalansa antoi hänen päästä rauhaan joka taholla.
Odotan
tämän tapahtuman toisintoa joka päivä!
Olen myös ajatellut näitä tapahtumia hengelliseltä kannalta ja näen niiden kautta hengellisen sodankäynnin.
Sota on hyvin ankaraa, koska niiden kimppuun ollaan valmistautumassa hyökkäämään ja hyökätäänkin usein, jotka uskovat Jumalan sanan olevan totuus sellaisenaan.
sivun alkuun